Annapurna circuit trek

Halusimme nahda vuoria lahietaisyydelta ja oikein kunnolla, joten paadyimme Annapurna-vuorien ympari kiertavaan "yhteen maailman suurista vaelluksista" (Lonely Planet: Trekking in Nepal Himalaya). Varasimme siis mukaamme oppaan ja kantajan ja kolme viikkoa sitten lahdimme matkaan. Ensimmaisella etapilla kuljettiin viisi tuntia pomppivalla bussilla. Sitten jatkettiin jalan lounaspaikkaan, jossa kohtasimme tulevat matkakumppanimme. Saman firman australialaiselta ryhmalta oli jaanyt apuoppaan rinkka pois matkasta ja me toimme sen heille. Paadyimme kavelemaan yhta matkaa ja viettamaan oita samoihin paikkoihin. Hyvaa onnea oli matkassa, silla Bee, Jen, Mim ja Paul olivat huipputyyppeja. Meidan oppaamme Nirmala oli todella mukava ja huolehtivainen. Kantajamme, Bisnu aka Strong man, taas oli oikea ilopilleri aina laulamassa ja hymyilemassa, vaikka rinkka selassaan. Mukana porukassa olivat myos australialaisten oppaat Choola ja Padam.

Matkaan lahdettiin alle kilometrista riisipengerrysten ja sademetsan keskelta. Syyskuu on viela monsuunisateiden aikaa, joten noin viikon verran satoi lahes paivittain. Ajoituksemme kavelylle oli usein taydellinen, joten emme kastuneet kovin pahasti kertaakaan. Hikiset vaatteet eivat toki kauheasti kuivuneet narulla. Pikkuhiljaa nousimme ylospain ja kasvillisuus muuttui samalla yksinkertaisemmaksi ja karummaksi. Kuljimme lapi manty- ja koivumetsien aina korkeudelle, jossa mikaan ei enaa kasvanut. Tana vuonna oli satanut paljon poikkeuksellisissa paikoissa. Oppaamme veikkasi syyksi ilmastonmuutosta. Ylhaalla kylissa rakennetaan perinteisesti tasakattoisia taloja ja nyt kylalaiset ovat ongelmissa veden tullessa lapi katosta.

Olimme valinneet vaellustyypiksi "teahouse trekin" eli vaelluksen, jossa asutaan ja syodaan teetuvissa. Telttavaelluksella henkilokuntaa ja tavaraa pitaisi olla paljon enemman. Paivamatkat eivat olleet suomalaiseen vaellustyyliin tottuneelle kovin pitkia. Raskaita niista saattoi tehda jotkin jyrkemmat nousut, mutta silloinkin noudatettiin oppaiden "slowly, slowly" eli hitaasti, hitaasti -periaatetta. Aika usein levattiin ja lounasta odotellessa saattoi vierahtaa toista tuntia. Emme toki kantaneet kaikkia tavaroitamme, joten sekin helpotti menoa. Ehka juuri keskimaarin maltillisten paivamatkojen ansiosta kropat kestivat hyvin 21 paivan rasitukset.

Reissun raskaimmaksi paivaksi oli nimetty Thorung La -solan ylitys. Korkeimmalta kohdalta oli hienot maisemat. Paivan aikana kaveltiin ylospain kilometri aina 5416 metriin asti ja laskeuduttiin 1600 metria seuraavaan kylaan. Olimme valmistautuneet korkeuksiin akklimatisoitumalla alemmissa korkeuksissa nukkuen pari yota samassa korkeudessa ja edeten viimeiset etapit hitaasti, kolmisensataa metria nousua paivassa. Nain valtimme vuoristotaudin oireet lahes taysin. Korkeimmassa kohdassa ja vahan sita ennen kylla hengastytti, mutta laskeuduimme pian alaspain. Nesteiden nauttiminen kuului vuoristotaudinehkaisyohjelmaan ja taistelimme joka paiva kurkusta alas nelja litraa vetta. Vedenpuhdistustableteille tuli kayttoa. Thorung La -paivan raskain osuus lieni kuitenkin sangysta ylosnousu puoli nelja yolla. Silloin ei hirveasti aamupala maistunut ja lounaskin oli vain evaita, joten paastyamme seuraavaan kylaan soimme kunnon pitsat. Olimme myos haaveilleet aussien kanssa Mars- tai Snickers-rullasta, joita oli tarjolla lahes joka hotellissa - mutta ei Thorung La:n talla puolen. (Saimme Snickers-rullamme vasta viimeisena iltana Hilen kylassa, patukka oli kaaritty taikinaan ja uppopaistettu rasvassa - mmm,mmm,mmm! Ville Vehmasen aanella)

Kolmen viikon muut paivat olivat yllattavan samanlaisia. Joka paiva noustiin kuuden, puoli seitseman aikoihin. Illalla saattoi katsoa haukotellessaan kellosta, etta jaaha puoli kahdeksan - aika menna nukkumaan. Pelasimme paljon korttia ja Heita sikaa -pelia aussien ja nepalilaisten kanssa. Muuten iltaisin oli aikaa kirjoitella paivakirjaa ja lueskella kirjaa. Valilla piti pyykata, jotta puhtaita vaatteita olisi edes hetken. Ruoka vaihteli todella paljon paikasta toiseen. Pienemmissa paikoissa varmin valinta oli yleensa nepalilaisten perusruoka, dal bhaat: riisia, linssikeittoa ja currya. Soimme myos hyvia enchilladoja, pitsaa, momoja (vihanneksilla taytettyja taikinanyytteja), nuudeleita ja thukpaa (tiibetilainen nuudelikeitto). Aamupalaksi saattoi valita vaikkapa tiibetilaista leipaa, joka muistutti hieman sokeritonta munkkia, tai tsamppapuuroa, paikallista erikoisuutta.



Kolme paivaa ennen paluuta sivistykseen kavimme katselemassa auringonnousua Poon hillilla, josta nakyy ainakin yli kasitonniset Annapurna 1 ja Dhaulagiri. Sitten olikin aika hyvastella australialaiset, jotka olivat yhden paivan meita edella aikataulussaan. Kohtasimme jalleen Pokharassa, silla olemme taalla samassa hotellissa. Olemme kayneet syomassa yhdessa ja polkuveneajelulla jarvella. Nyt jatkamme hengailua Pokharassa, ehka Nepalin rennoimmassa turistikaupungissa.