Monen paivan hengailun ja mitaantekemattomyyden jalkeen innostuimme kokeilemaan koskenlaskua (rafting). Australialaiset ystavamme olivat testanneet firman valmiiksi ja niinpa paatimme viettaa viimeisen paivan Pokharassa adrenaliiniryopyissa.
Valitsimme yhden paivan retken Pokharan lahistolta. Seti-joki laskee Phewa Tal -jarveen ja tarjoaa kuohuvan, mutta helposti saavutettavan koskielamyksen. Opasjamppa ajoi jeeppinsa aivan kosken tuntumaan, jossa kumiven lasketiin auton katolta veteen ja kavimme lyhyen, mutta perusteellisen ohjeistuksen lapi. Oppaan ja meidan lisaksi paatissa holskyi japanilaisjamppa ja yksi pariskunta.
Melontakaskyt olivat yksinkertaisia sanoja, mutta ne kaikki kuulostivat samalta. Kuten nepalilaiset sanoisivat: "same, same but different". Omassa paassaan pystyikin pelaamaan bingoa ja arvuuttelemaan, mihin suuntaan melaa heiluttelisi. Sama pati kaskyyn: "all in", jonka ymmartaminen ja toteuttaminen otti aikansa. Jos tassa kohtaa epaonnistui, saattoi paasta ilmalennolle.
Virrassa oli koskia jatkuvasti, niinpa lahemmas kahden tunnin lasku tarjosi jatkuvaa menoa. Jannitys pysyi ylla lahes alusta loppuun. Kumivene (ja me samalla) horppasi sisaansa vetta muutaman kerran oikein kunnolla, mutta kuin ihmeen kaupalla pysyimme kaikki kyydissa.
Ja Hannalta terveisia Henkka-veljelle, ala saastamaan matkakassaa. Viela joku paiva teemme yhteismatkan Nepalin kuohuville koskille. Tai vaihtoehtoisesti voit tulla tanne toihin, niin kuin meidan kuvaajamme teki. Yksi sana: mahtavaa.
VAU VAU JA VIE KERRAN VAU!!!! Täällä eletään hengessä mukana ja kovasti jo odotetaan ensi vuotta jälleen näkemisen merkeissä.... Kallalta Hanna pummille suuren suuret halaukset ja enkeleitä matkalle, Kalla itse näin totesi. -Niina
VastaaPoistaVoi kiitos ihana Kalla! :) Ootte koko poppoo ajatuksissa, nain myos teista unta pari paivaa sitten, siina teilla oli Kallan ja Kasperin lisaksi kaksi poikaa... :)
VastaaPoista