Monsuunisateita uhmaten päätimme suunnata Malesian itärannikolle Cheratingiin. Meitä kutkutti ajatus surffaamisen kokeilemisesta ja vaikka Lonely Planet ja ehkä kaikki nettilähteet olivat sitä mieltä ettei kannata, niin lähdimme kuitenkin matkaan.
Cherating ei tosiaan ollut se Malesian kuumin turistikeskus, mutta kaikki tarvittava oli saatavilla. Heti ensimmäisenä päivänä suuntasimme Satu Suku -surffikouluun ja aloimme hieroa kauppoja. Olimme varautuneet muutaman päivän kurssin, mutta surffijamppa totesi rehellisesti että "mitä te sellaista, se on niin helppoa! Otatte tänään yhden tunnin ja huomenna osaatte jo..." Eihän siinä sitten mikään muu auttanut.
Opetus alkoi surffi-DVD:tä katsellen, jonka opettajamme, brittiläinen alakoulunope Tim, kuitenkin katkaisi todeten, että se on roskaa. Ei siinä mitään, kamat kantoon ja rannalle. Tim oli alusta lähtien ilmeisen vakuuttunut kyvyistämme. Hän kertoi, että useat opettavat ensin lautailua ilman seisomaan nousua, mutta "se on ihan turhaa, kun kaikki kuitenkin oppivat seisomaan jossain vaiheessa". Niin tiätty! Pieni kuivaharjoittelu ja turvallisuusbriiffaus meille kuitenkin järjestettiin.
Jokainen asetti laudan hiekalle ja armoton hyppiminen makuulta alkoi. Harjoiteltiin siis nousua ja testailtiin kumpijalkainen on. Hanna osoittautu "goofyksi", Verna ja Jaakko "regulareiksi". Seuraavaksi siirryttiin veteen ja tositoimiin. "It's so easy". Ihan vaan teet sen saman tässä kun nappaat aallon ja sitten mennään, niinpä niin. Tim tyonteli meitä vuorotellen aaltoihin ja kampesimme itsemme vähemmän tai enemmän onnistuneesti pystyyn ja mäiskähtelimme veteen ja aina sai nauraa. Aloittelijalle pari tuntia riitti ja illalla tiesi unen maistuvan.
Seuraavat päivät sitten todella menimmekin oma-aloitteisesti aalloille. Tekniikka ei siis ollut kummoinen se vaan vaati harjoitusta ja ajoituksen opettelua.
Cherating oli otollinen paikka kokeilla lajia. Piirit oli pienet ja ranta sopivan hiljainen. Kylän turismi pyori surffauksen ympärilla ja surffikoululaiset otettiin heti porukoihin mukaan. Jaakon "nyt mä tunnen kaikki meidän naapurit" -kommentti kertoo jo jotain. Hauskaa oli ja pidemmäksikin aikaa olisi voinut jäädä, mutta polvet ruvilla ja iho palaneena oli kuitenkin jatkettava matkaa länsirannikolle joulunviettopaikkoja varailemaan. Yksi tavoite toteutettu, surffausta kokeiltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti