Silla mita Kerala turistille tarjoaa enemman kuin mielikuvaa idyllisesta vesireitistosta, jossa kanaalien ja vaylien varrella ihmiset elavat kelpo maaseudun elamaa viljellen riisia, ajaen sita riisiveneilla satamiin ja huuhdellen riisikipponsa samoissa vesissa.
Teimme taustatyota huolellisesti, silla voimallisen turistibisneksen myota aavistelimme myos salakahmaisten juonittelijoiden pesiytyneen rehtien yrittajien kintereille.
Suunnittelimmekin vierailun takavesilla osaksi retkeamme Kumilysta Kottayamin kautta Alleppeyhin. Viimeinen etappi olisi 2,5 tunnin paikallisvesibussi takavesistojen lapi. Oli vaihdevika, ei kulkenut tanaan.
Vaihtoehtoja tarjoiltiin joka suunnalta. Alleppeyhin saapuessa vaikutti silta kuin joka miehella ja hanen koirallaan olisi ollut oma house-boat (kettu-vallam), jolla lahtea risteilylle.
Usein satojen valikoimasta loytynee joka makuun paatti. Kettu-vallameita on kaytetty riisin kuljettamiseen ja sittemmin myos asuntoina. Joku iski emasuoneen keksiessaan vieda turisteja risteilemaan takavesille. Tarjolla olisi ollut 6h paivaristeily lounaan ja teen kera sinne-ja-takaisin hintaan 1500rs nenaa kohti ja n. vuorokauden full-board-risteilyja 4000-8000 rupialla ja ilmastoiduissa paateissa viela muutamalla lisatouhutonnilla.
Seuraavana paivana totesimme realiteetit: Alleppeyn viemarilta tuoksuvista ranneista viehattavammille vesille paastakseen olisi moottoroitu vehje paikallaan. Tarjolla olisi kylla kanootteja, joita reippaasti sauvomalla ja meloskelemalla matka taittuu, mutta tunti vierahtaisi ennen kaupungista valjemmille vesille paasya. Gikorni-gikorni, what-to-do?
Vaakakupissa olivat siis siirtomaaherrahenkinen teen siemailu viktoriaanisilla rottinkinojatuoleilla nauttien maisemien soljumisesta tasaisesti, keinumatta ja hitaasti ohitsemme, samaan aikaan kuitenkin tuntien kuinka peramoottorien hoyryt nousevat, septitankkeja saalimattomasti tyhjennetaan ja edessamme mielikuva ruskeasta Itameresta VS. muut vaihtoehdot. Janosimme puhtaamman veden vaihtoehtoja.
Valinta oli selva: Uusi yritys paikallisvenebussien laiturille ja annetaan Kerala State Road Transport Corporation hoitaa loput. Venebussi Chennakaryyn, joka tuntui sopivan 1,5 tunnin matkan paassa sijaitsevalta. Saariselalla hammaskollegan suusta usein kuultua lausahdusta toistaen: aivan taydellista.
Ihmisen tekemat ja luonnon muovaamat vesireitit ristesivat muodostaen maran hamahakinverkon. Rannoilla asui ihmisia, kaikkialla. 20-100 m kuivan maan kaisteleen takana siinsi lisaa vetta tai vaihtoehtoisesti riisipelto, joka usein oli kanaalin vedenpintaa reilusti alempana. Hammastyttavaa.
Vesibussi poukkoili valilla kapeamman, valilla leveamman joen puolelta toiselle pysakoiden pehmeasti siksi aikaa, kun lisaa matkustajia nousi kyytiin ja aina joku poiskin kiiruhtaen kirkkoon, postiin, kauppaan tai kotiin.
Rantojen lisaksi liiketta riitti vesilla. Vastaantulevien vesibussien, lyhyen-matkan kanoottien, moottorikanoottien, moottoriveneiden ja kuormalauttojen lisaksi joka suunnassa lipui kettu-vallam. Minne katsoikin, aina nakopiirissa oli yksi ja yleensa useampi. Pienella jarvella niita risteili alun kolmattakymmenta, kukin omaan suuntaansa. Isoja, pienia, kaksikerroksisia, uusia, vahan rapistuneita, taysinaisia tai pariskunnalle vuokrattuja. Joka puolella.
Perilla oli, kuten pitikin, maaseutuelamaa. Pikkumies kalassa ja perheita pyykki- ja tiskipuuhissa. Kirkot molemmin puolin kanaalia. Kavelin rantoja toista tuntia aistien idyllista back-water-tunnelmaa joka aistilla. Muut seurueesta tasoittelivat silla aikaa merisairauttaan venebussilaiturilla, jonka jalkeen vesibussi vei meidat takaisin Alleppeyhin ja onnekkaasti eri reittia. Saimme mita tilasimme ja olimme erittain tyytyvaisia valintaamme. 5 rupiaa /suunta/nena ja sita myoden voidaan sanoa, etta aidon takahikia cum keinutus -kokemuksen lisaksi hinta-laatu-suhde oli niinikaan taydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti