Delhistä on tultu kauas, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti. Lahdimme Delhista sunnuntaina 24.10. Jaipuriin, ja muuten hyvin sujuneen junamatkan aikana Verna keräili itselleen kunnon kuumetaudin. Jaipurissa jännitys pysyi yllä viimeiseen asti. Tilaamamme nouto juna-asemalta ei ollut paikalla ja näpparinä tyttoinä päätimme, että vajaan kilometrin matka vieraassa kaupungissa kymmeneltä illalla, Verna kipeänä ei ole niin paha homma. Ehka lievä virhearviointi näin jälkikäteen ajateltuna. Hotellilla sitten selvisikin, että varauksemme on peruttu ja siitä on ilmoitettu meille sähkopostilla junamatkamme aikana, ihan ookoo siis. No pieni tunteidenpurkaus edesauttoi hotellijamppaa ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja pian olimmekin hänen järjestämässään taksissa kohti toista hotellia.
Jaipurin koimme kahdella tavalla. Verna hotellihuoneesta, enemmän ja vähemmän sangyn kautta ja Hanna ehkä hieman monipuolisemmin eksyen yhä uudestaan ja uudestaan Jaipurin vähemmänmielyttävillä kaduilla. Ulkonaliikkuminen rajoittui kuitenkin mehu-keksi-sipsi -ostoksiin ja hyvä niin. Yksi hyvä hetki painui kuitenkin muistoihin, nimittäin jättiläiskamelin tapaaminen.Kuvaa kohtaamisesta ei kuitenkaan ole, sillä ilmestys vei niin reagointi- kuin toimintakyvyn. Mitään niin isoa ei sittemmin ole vastaan tullut.
 |
| Nimiämme huutavia kamelinnahkalaukkuja Jaisalmerissa... |
Pari päivää myohemmin jatkoimme urheina matkaa Jaipurista Jaisalmeriin suunnitelmien mukaan, sillä ajatus Jaipurin jättämisestä sai Vernankin hetkeksi tolpilleen. Matka yojunalla sujui olosuhteisiin nähden ihan hyvin ja aamulla kuuma ja kuiva aavikkoilma toivotti meidät tervetulleiksi Jaisalmeriin. Perillä Verna tutustui kaupunkiin liikkumalla lähinnä sängyn ja saniteettitilojen välisella alueella ja Hanna kartoitti vähän laajemmin seutua todetakseen, että Jaisalmer voittaa Jaipurin 6-0. Pari päivää kului näin ja lopulta Verna voitti tautinsa.
 |
| Hylatty kylä keskellä aavikkoa sateen loputtua. |
Jaisalmerissa olemme nyt viettäneet jo kuusi päivää. Edellispäivänä olimme jeeppiajelulla kiertämässä lähiseutuja. Uskomatonta, mutta totta saimme aavikkoretkellemme vesisateen, joka ei kuitenkaan menoa haitannut. Päivä kuluikin ihmetellessa niin vesimeloneita kuin uskomattomia hiekkakivirakennuksia. Sadekin loppui sopivasti ennen saapumista dyyneille ja pääsimme purkamaan energiaamme pelleilemällä hiekassa. Ei hullumpaa!
Huomenna otamme uusintakierroksen aavikolle, mutta astetta korkeammalta, nimittäin kamelin selästä. Tätä molemmat ovat odottaneet, kuin hullut puuroa. Pakettiin kuuluu myos yopyminen aavikolla tahtitaivaan alla, odotukset ovat siis korkealla.
Oih ihanalta kuulostaa!!! Hienoa, jos olette nyt terveinäkin jo kumpikin :) Ja epäilemättä mahtavia aavikko-kokemuksia luvassa. ja jälleen heidi on vaan ihan kade! :)
VastaaPoistaihana viimeinen kuva! ja mahtavia reissuja teillä :) muutto täällä ohi, oli rankinta ikinä mutta asunto on kivin! terkkuja marraskuisesta turusta, lehtiharavoinnin lomassa ajattelen teitä usein, ü
VastaaPoistaHyva, etta muutto on nyt onnellisesti ohi, en malta odottaa, etta paasen kylailemaan! Ja muistahan laittaa niita spekseja siita osoitteesta (ks. sposti..)!
VastaaPoistaPida marraskuinen turku pystyssa :)